Kaamoksen korvilla hetkeksi palaan Elokuuhun ja kalastukseen

Tromssaan satoi näillänäkyminn pysyvä lumi Loka-Marraskuun vaihteessa. Pyhäinmiesten päivänä kävin takapihalla, eli Rödtindenillä laskemassa ensimmäisen kerran. Muutama viikko sitten täällä oli todella vahvat revontulet. Kuulemma tietoliikenneyhteyedet ja kompassit oli jonkin aikaa sekaisin.

Mutta Elokuulle, ainoalle lomaviikolle ja kalastukseen. Tavoitteena oli ns. roadtrip. Mennä etiäisten mukana sinne ongelle mistä luulin kalaa olevan. Ja tietysti etsiä uusia paikkoja. Keskityin Målselvan vesistöön. Kävin myös tutustumassa hieman puheiden mukaan Norjan yhteen parhaimmista meritaimenjoista Salangselvaan. Mielessäni liikkui suuret meritaimenet ja Kuusamolaisen taimenenonkijan tietotaidon hyödyntäminen noihin kaloihin. Mielikuvat ja Norjalaisetkalastusjärjestelyt eivät vain aina tapaa toisiaan sitten todellisuudessa.

Dividalelvan kanojonia.

Ensin suunnistin Målselvan yläkertaan. Dividalelvalle. Målselvanlaaksossa on mikroilmasto joka tuo tullessaan havumetsävyöhykkeen vain muutaman sadan kilometrin päähän Tromssasta! Joki oli hieno, alueelle vielä palataan. Se on varmaa se.

Kanjonia ylävirtaan.

Dividalelvan yläkerran sillalta.

Norskit onki jostain syystä tuota saaren alapuolelta alkavaa kovaa virtaa. Saaren kupeilla oli Kiutakönkään tyyppisiä todella syviä poteroita.. hmm

Sillalta ylävirtaan. Vähän kuin Koskenalla Harrisuvannossa??

Salangselvan keikka oli waterloo. Tero Ronkainen blogissaan kehuu Norjalaisia kalastusjärjestelyjä. Noh Ronksu ei nähtävästi ole käynyt Salangselvalla. Opasteita ei ole. Myyjät eivät tiedä siitä 30 poolista mitään. Voin sanoa, että kirosin paikan. Enään en taida sinne palata.. Varmasti hienojakin paikkoja sieltä löytyy mutta, vaatii ns. macheten ja ison rinkallisen uudisraivaaja henkeä ja tetsaamista lähes läpi pääsemättömässä pöhelikössä..

Palasin Waterloon jälken Målselvfossenin tutulle telttapaikalle nukkumaan. Könkään kohinassa nukkuu aina niin sikeästi. Sieltä tutkin lupatilanteita älypuhelimitse, ja huomasin vapaita lupia olevan Rundhaugin alueella. Sinne siis ostamaan lupia Rundhaugin hotellista. Yritin samalla ostaa privaattipoolilel lupia samasta paikasta, mutta siihen he eivät myyneet lupia. Pienen älyttämisen jälkeen käytin saman hotellin tietokonetta luvan ostamiseen toiselle poolille :D :D

Sain ihan kartan tällä kertaa tuohon Rundhaugin alapuoleiseen pooliin. Katsoin, että sisäkurvi siellä se kala on. Illan ongittuani alkoi hiukomaan. Menin laavulle tekemään evästä. Paikalle tuli Norjalainen nainen. Kuulemma olinkin privaattipoolilla.. Pahoittelin suuresti erehdystä. Näytin luvat ja kartan. Noh hetken läyryämisen jälkeen nainen sanoikin, että ongi pois tämän kerran. Paista makkaraa ja nauti olosta. Niin opasteet nehän on huippuluokkaa..

Noh seuraava lupa alkoikin jo aamuyöllä Överbygdissä. Voi pojat mikä paikka. Kaksi mahtavaa niskaa, syvääuistinkuoppaa, matalaa perhovirtaa. Ja vain kaksi muuta onkijaa tuolla 1,4 km pätkällä. Yhden tulisen hetken pitelyn sain tuolta alueelta.

Alaniska Överbygdissä. Mukava perhopaikka.

Yläniska alavirran puolelta. tuossa rantavirrassa oli syöväpotero josta painautti raskaasti..

Ottipaikka.

Målselvan maalaisromanttista maisemaa.

Norjassa isännät myyvät melko usein omia lupiaan. Ja isäntien kanssa kun pääsee väleihin (rahalla ja perhoilla) niin pooleihin pääsee kyllä käsisksi. Tuoltakin Överbygdin poolilta vastaranta oli täysin onkimaton..

Reissun lopuksi ajoin Kilpisjärvelle ja jo tutuksi käyneelle Skibotnelvalle ongelle. Tutkin aiemmin onkimattomia paikkoja. Ja hienoja pooleja löytyi taas. Omalla rannalla ja omilla tulilla sain olla.Vastarannanan Norskit selvästi kaihoisasti katselivat tervaskantotuliani siellä vesisateessa. :D :D

Skibotenelvan korpea.

Sininen hetki.

Leiri elämää...

Wind of change

Kesä tuli Tromssaan vaikkakin Kesäkuussa vielä lasketeltiin täyttä häkää. En ole ennen laskenut Juhannusviikolla puuteria! Samalla viikolla ajelin ensimmäiset pyörälenkit uudella maantiepyörällä. On se niin kevyt peli. Matka taituu kuin, itsestään. 

Heinäkuun alussa sitten ilmat lämpenivät rajusti, ja hellerajat paukkuivat useana päivänä. Kalastuksen suhteen se tarkoitti sitä, että myöhäisen kevään lumet alkoivat sulamaan reipasta vauhtia. Joissa riittää vettä.

Olen käynyt nyt Lakselvalla, Målselvalla ja Skibotnelvalla ongella. Tai lähinnä selvittämässä päätä tuon muun elämän suhteen. Ongittu on sopivasti, enemmän olen nauttinut luonnon rauhasta ja teltassa nukkumisen autuudesta.

Målselvalla oli lohi nousussa. Portaassa näkyi kaloja muutaman minuutin odottamisen jälkeen. Siiman päähän ei tarttunut. Mitä nyt yksi putkiperho jäi tärpistä sinne jokeen.. 

 Målselvfossenin iltahetki.

Kalaportaan titti ja allekirjoittanut ihmettelivät elämänvirtaa.

 Målselvan maisemia kalastusalueelta. Hellettä piteli, mukavasti paarmoja pörräsi. Oli niin lämmintä, että heitin peuharit laavun naulaan kuivamaan. Nappaskengissä heittelin perholla rantakiviltä. Norjalaiset sitä hieman ihmettelivät. Uistinmiehilläkin oli peuharit kainaloihin asti. Saattoi olla hieman hiki..

Skibotnelvalla oli tapahtumia siiman päässä, mutta ihmeellisesti kalat eivät tartu. Eräs norski epäili kalojen olleen merirautuja. Ne kuulemma ottaa varovaisesti. Tiedä sitten, ottamaan kalat saa. Mutta kiinni ei pysy. :D Alkaa kuulostaaman aika surkealta onkimieheltä.. Noh telttapaikka oli mitä mainioin. Maisemat oivalliset ja leirissä oli tunnelma kohdillaan.

Talvesta kesään.

Edellinen blogi päivitys on tullut eetteriin syksyllä 2013. Tämän jälkeen elämässäni täällä Tromssassa on tapahtunut paljon asiota suhteellisen lyhyessä ajassa. Siis yhdessä talvessa.

Uusi työpaikka tuli ja tällä hetkellä myös meni. Parempaan duuniin pääsen kiinni tuossa viikon sisään. Hyvä niin! Voi sanoa, että on päässyt elämään kiinni täällä. Kieli sujuu paremmin ja paremmin. Arkihan on sitä samaa, kuin Suomessakin. Norjalaisillä väreillä sävytettyä arkea tietty.

Laskutalvi oli hyvin kaksijakoinen. Ennen Joulua en päässyt laskemaan. Lunta kyllä tuli, mutta työn tuomat kiireet sekä kulkuvälineen puute saivat vielä miehen pysymään poissa tuolta vuorilta. Tammikuussa päästiin jos suksille ja silloin fiksu ja asiansa omaava hiihtelijä löysikin hyvää laskemista stabiileissa olosuhteissa.

 Talven ensimmäinen reissu tehtiin Andersdaleniin. Laura ja Martin ottaa haukkapalaa ennen toppiin nousemista. Kylmä mutta hieno reissu. Laaksossa -20 astetta pakkasta

 Laura vetää, kaasupohjassa :D

 Väsyneet kaamoskasvot

 Tromsdalstinden, Alenefjellet.

 Sjufjelletin ylä osaa. Taustalla Ramfjord.

 Ensimmäiset auringon pilkahdukset!

Topissa oli Tammi-Helmikuulle harvinaisen lämmin, ei tuulta ja aurinko jopa lämmitti.

Me hiihdettiin puuteria, koko muu Tromssa voivotteli, kun on vain jäätä ja korppua..