Hamperokken!

Syyskuisena perjantaina alkoi viestittely Madsin kanssa. Internetin topturblogien tutkimisen yms. jälkeen sovimme lauantaiaamu klo 08:si lähdön topturille. Suuntana oli Hamperokken.

 Kuva on otettu Tromsdalstindeniltä. Reitti kulkee harjannetta pitkin. Välillä reitti oli aika ilmava ja kapeahko..

 Ensimmäinen etappi jo häämöttää, Rundfjellet. Mads painaa pohkeet paukkuen.

 Rundfjelletiltä Ramfjördenin suuntaan. Keli oli kyllä mitä mahtavin.

 Hamperokkenin harjannetta. Välillä voi kyllä sanoa, että vähän jännitti. Mutta hengissä selvittiin.

Valoa vuorilla.

 Viimeinen nousu, jyrkältä näyttää. Perus kiipeilytekniikoilla selvittiin. Ei ollu tarvista köysille.

 Topissa on kiva syödä eväitä ja pälllistellä maisemia!

Reitin ilmavin paikka, vasemmalta meni kapea harjanne toppiin. Alas tulon jälkeen vasta aloin katselemaan, että mitäs täältä löytyy.

Jämynä, tukkapystyssä ja turbaani päässä.

Kanootti urpoilua.

Syksyn sateet saapuivat Tromssaan. Näin myös blogi kirjoitteluun liikenee aikaa. 

Elokuussa kävin muutaman kalastusreissun. Ensimmäinen exkursio tuli äkkilähtönä ystävieni Timin ja Elinin matkassa Nakkevatnetille. Kommelluksilta ei vältytty. Tunareina ei luettu kunnola kalastussääntöjä... Ja siitähän tuli sitten noottia. Noloja tilanteita. :D

Perholla sinnikkäästi yritettiin Nakkevatnetin nirsoja taimenia, mutta eipä noussu minun sidoksiin nuo pinnassa muljuajat.. Miehessä vika. Missäpä muuallakaan.

 Tunnelmia tulilta. Timin ja Elinin matkassa tietenkin ikiliikkujat Louise ja Frida.

 Norjalaisen vuoristotaimenen mallia. Viininpunainen mertsarilusikka auringonlaskun aikaan pysäytellen tarjottuna. Ensin olin aivan varma, että kyseessä on pohja tärppi...

Aamu yön hetki on kullan kallis.

M joki

Kaverini Hessu V eli tuttujen kesken Hepatiitti sai kotoa lomalitterat lapaan ja kun sattumoisin minullakin oli samaan aikaan luvat päällä tuolle M-joelle niin alkoikin valtaisa paine sitoa niitä ottavia ja erittäin ottavia perhoja!

Kelit itse reissulla olivat kosteat. Välillä vähän aurinko pilkisti, mutta perus sää ilmiö reissulla oli tämä

Kaksi lupaa ongittiin. Eli perjantaista-sunnuntaia iltapäivään. Kaloja näkyi ja jokunen tuli jopa rannalle asti.

Meritaimenen sain perholla pari tuntia ennen pois lähtöä. Laittoi ihan sitkeästi hanttiin. Lohi tuli devonilla perjantai iltana. Sen met söimme paikan päällä suolakalana. Ei mitään suuria kaloja, siinä 2 kg kieppeillä molemmat.

Testailin 14 jalan kusiluupissa uutta speysiimaa. Bill Drury 9-10 multitippiä. Voi sanoa, että kaloja kyllä tuolla siimalla saa, mutta heittäjänä ollaan taas koulunpenkillä :D Tuulisolmuja tulee. Mutta youtubesta tutkitaan heittovideoita ja muuta materiaalia. Ainakin luulen löytäneeni karkean puoleiset tekniikka virheeni..
Vielä ajattelin hommata multitipsiimaan todella uppoavan kärjen, jotta pääsen tarvittaessa kovan pintavirran alle. Tromsin alueen joissa veden lämpötila on n. 10 astetta. Kalalle sinänsä ihanteellinen sillä vesihän on tuolloin erittäin happipitoista. Toisaalta syvissä ja vuolaissa niskavirroissa syvemmälle on mielestäni hyvä päästä.. Tähän sitten olisi tarkoitus hankkia tungsten vaihtokärki. Eiköhän ala tulemaan ainakin pohjatärppejä! :D

Periaatteessa, kun vertaa Kuusamonjoilla ja Tenolla tapahtuvaan perhokalastukseen, on Norjan vuolaat, kirkkaat ja kylmävetiset joet hieman erillaisia. Mielestäni syvälle on paksun veden aikaan päästävä. Ja sateisina kesinä Norjan joilla vettä riittää. Tänä kesänä vettä on tullut Heinäkuun aikana harvasa päivä.
Myös tasaisissa virtapaikoissa syvälle upottaminen tuo paljon lisämahdollisuuksia kalastamiseen. Pelkkien intermetiade ja kelluvien perhosiimojen käyttäminen sulkee pois osan kalastustekniikoista. Mielenkiinnolla jatkan siima testailua. Onkohan edes mahdollista onkia speysiimalla tehokkaasti syvemmältä? Toisaalta kelluvan runko helpottaa pintaan nostamista ja heittämistä. Ja tuo tietenkin uittamiseen oman mausteensa, kun kelluva siima tartuu paremmin virran pyörteisiin ja näin uittaa perhoa eri tavalla, kuin täysi intermetiade siima. Tungsten kärki kuulemma menee sitten pohjaan kuin tiiliskivi. Tiedä sitten millainen se on heittää ja kalastaa :D

Kalalle polttelisi taas..

Kesä tuli Tromssaan Kesäkuun helteiden muodossa. Blogittelu on ollut helteistä riippumatta jäissä. Ei vaan ole ollut motivaatiota. Heinäkuun aikana pääsin jopa peräkkäisinä viikonloppuina onkimaan! Alkoi tulemaan mieleen nuo tiheätahtiset Kuusamon onginta kesät. Kesät jolloin siimat eivät ehtineen kuivamaan rullalla.

Ensimmäisenä viikonloppuna menin Martinin ja Laurana matkassa Senjan saarelle. Ja sieltähän löytyi enteilevällä nimellä varustettu joki, Lakselva. Joki oli mitä hienoin pieni lohijoki. Kalojakin näkyi. Meritaimen ja jokitaimenen kanssa pääsin kokeilemaan paremmuuttani. Valitettavasti kamera oli onnistumisen hetkellä väärässä repussa.. Kalastukseen käytin jo Oulankajoen vesistössä tutuksi tulleita tekniikoita. Tapahtumia siis oli. Tarjosin myös pintaperhoa kaloille ja sain ne myös nousemaan siihen. Tartuttaminen olikin sitten toinen juttu. Arkoja ovat kirkkaiden vesien kalat..

Hyttysiä eli sääskiä ei Lakselvin maisemissa ollut, kuin nimeksi. Laavulla nukuin ensimmäisen yön seudun, kun kerran niitä ei häiriöksi asti ollut. Lakselvilla oli ensi luokkaiset opasteet desinfiointiin ja muihinkin kalastus sääntöihin. Tätä ei voi sanoa Norjan muista onkipaikoista. Hyvin sekavaa ja byrokraattista on. Muutama reissu on jääny tekemättä, kun ei vaan ole pystynyt menemään sinne luvan ostoon juuri sillä hetkellä, kun lupia myydään jne..

Tulo matkalla ajoimme ns. maisemareittiä Senjan pohjois päähän. Maisemat olivat huikeat. Tunneleita ja teräviä vuorenhuippuja. Vähän tuli jopa eräät fantasia elokuvat mieleen näistä paikoista..

Taustalla Saatanan hampaat eli Oksneset. Paikalle on tehty näköala paikka ja myös paikka grillaukseen! Edessä näkyvät kallioluodot aaltoinen näyttivät loistavilta meritaimen paikoilta..

Wafer og Lavin 1 !

Norjalaisten kansallisruoka, vohveli tulee tutuiksi niin kauppareissuilla, kahvilassa ja tietysti lautoilla. Väliin vuohenjuustoa sekä päälle reilusti hilloa sekä maitorahkaa. Suksi huilaa kevyesti toppiin :D

Viime viikko oli hiihdollisesti kyllä todella hyvä. Katsastelin vuoria Tromssan alueelta, Tamokkiin ja Lyngeniin.

 Viikon toinen reissu Sjufjällenille, eka reissu meni vähän heikommin, yr.no ennusti sään väärin ja reissu meni maakunta matkailuksi.

Viikonloppuna menin Kallen, Tommin ja Tuomaksen matkassa Lyngeniin. Majoituttiin Lakselvdalenissa. Tunnelma oli todella hieno. Pieruhuumori tuli kyllä tutuksi..

Sjufjällenin topissa, olin käynyt aiemmin jo viikolla seiskaa tutkimassa. Oli tieto, että siellä on hyvää lunta. Ja sitähän oli :D

 Lähtökuopissa Sofiatindenille. Jätkillä kamat vielä ihan levällään. Taktisesti taisivat venyttää lähtöä sääikkunan vuoksi.

 Lyngenin kevätmuotia, Buffi toimii, ei valu hiki silmille. ;)

 Dj Tommi korkealuokkaisine viihde-elektroniikkoineen ja Ulsfjörd.

Lavin 1 kurssin vetäjä Eeva Mäkelä ohjeistaa lumiprofiilin arviointiin. Jätkät lapio!

Suosittelen Lavin 1 kurssia kaikille, aina voi parantaa taitojaan niin piipparin käytön, kuin vuorilla liikkumisen ja laskulinjojen valinnan suhteen. Henki itse kurssilla oli hyvä, vaikka kelit nyt ei ihan suosineetkaan. Mukavaa porukkaa. Vuorilla nähdään!

Uusi laskukelejä saa odotella, tällä hetkellä Tromssan alueella on lämmintä, yölläkään ei laske pakkasen puolelle. Silti lunta on meren rantaan asti. Kun vallitseva ilmavirtaus kääntyy pohjoiseen, on jälleen hyvät ilmat. Lumivyöryvaara on 2-1 pinnassa. Suurinta huolta aiheuttavat pinnasta irtoavat irtolumivyöryt. 

Piippari ja älypuhelin?

Netistä oon lukenu artikkeleita niin norjaksi kuin englanniksi tilanteesta jossa hiihtäjällä on taskussa älypuhelin. Ja tietty remmeillä siinä jossain rinnain paikkailla piippari.

Artikkeleissa tulee ilmin, että älypuhelin aiheuttaa piipparille joka on hakumoodissa häiriötä. Ja häiriöt alkaa siinä jossain 20-30 cm päässä piipparista. Erikoistahan asiassa on se, että silloin piippariin ei tule 0,2 metrin lukemat vaan n. 20:tä metriä se näyttää.

Noh minuahan tämä myös kiinnosti. Ja insinöörinä halusin selvittää myös mieleeni tulleen kysymyksen. Mitä tapahtuu, kun onkin kyseessä autenttinen tilanne? Eli piippari ja kännykkä vierekkäin. Sotkeeko älypuhelin piipparin lähettämän singnaalin?

Tuumasta toimeen. Testasin siis Ortovoxin piippareilla tilanteen. Omani on Ortovoxin oranssia mallia oleva Patroller ja uhrina oli Ortovxin f1 focus. Häiritsevänä tekijänä oli Samsungin x-core älypuhelin. Piippari reagoi puhelimeen vaikka sillä ei soittaisikaan etsintä hetkellä puhelua. 3g ?

Puhelimen oli 2g verkossa, ei wlan verkkoa päällä eikä muitakaan nettiin liittyviä juttuja. Ensin testasin kuinka kaukaa minun piipparini ottaa häiriötä puhelimeen. Patroller tehokkaana vastaanottajana reagoi jo n. reilun metrin päästä puhelimeen!! Lukemat vaan ilmoittivat sinne. noin 25 metrin päähän. Vai oliko sitten Samsung x-coverin signaali tehokkaampi??

Sitten toinen testi. Sijoitin puhelimen ja piipparin n. 50 cm päähän toisistaan. Tuolle etäisyydelle helposti piipparin saa, kun laittaa puhelimen vaikkapa reppuun. Haku asento päälle, laite ilmoitti normaalit lukemat ja löysin piipparin ihan niin kuin pitääkin. Eli tässä tilanteessa, kun piipparin vahvempi singnaali ja kännykän heikko singnaali ovat rinnakkain, ei minkäänlaista häiriötä ilmene. Lähimmän uhrinhan se piippari ilmoittaa, muutenkin jos vyöryyn on joutunut useampi uhri. Näin olen ainakin käsittänyt kun omaa patrolleria olen käyttänyt.

Testasimme vielä ulko-olosuhteissa tätä samaa tilannetta. Jolloin puhelimen aiheuttama häiritsevä signaali ei ollut niin vahva. Eli piti mennä lähemmäksi puhelinta, että piippari löysi puhelimen signaalin. Sisätiloissahan seinät voivat heijjastaa ja estää radioaaltojen etenemistä. Puhelin voi siis tietyissä tilanteissa säätää signaaliaan vahvemmaksi, kun kuuluvuus on huono. Toisaalta siellä Ulstindenillä se häiriö oli sitten vähäisempi, kuin kämpillä ruokapöydän ääressä..

Kokeeni ei tietenkään ole mikään takuu sille, että piipparin ja yläpuhelimen rinnakkain pitämisestä ei tarvitsisi miettiä ja välttää. Toisilla laitteilla tulokset voivat varioida. Tosin usein on kyllä reissuilla ollu älypuhelin taskussa, repussa tai housun taskussa eikä piippareita testatessa ole ilmentynyt mitään epätavallista..

Kauden parhaat laskut?

Parin viime päivän aikana Andersdalen on tarjonnut aika huikeata laskemista. Reissut on menny ihan nappiin. Lunta on paljon!

Tänään autolla ajellessa radiosta soi vielä Europen Final Contdown. Sehän vaan nostatti tunnelmaa entisestään sinne reiluun 1000 metrin tuntumaan. http://www.youtube.com/watch?v=9jK-NcRmVcw

Aamulla kämpillä partsilta avautui tälläiset näkymät.

Keli oli hyvä. Ihan toppiin ei päästy. Veti justiinsa pilveen ja ei topin osalta selkiintynyt vaikka venailtiin siinä eväitä syöden.

Vuori oli Gorzelvstinden.

Randoilu on hauskaa!

Näkymiä Malangenin suuntaan.

Neiti keuli aika leuhkasti.

Minusta ei tämän parempaa kuvaa saatu. On se kumma, kun toisella on järkkärit, pelit ja vehkeet. Ja mulla ihan Canonin Ixus 75.. Noh päivä oli tämän kauden tähän mennessä paras. Vaikka metsässä dropatessa monojen randoilu asennon päälle jääminen sitte kostautu.. Muistaapa seuraavalla kerralla sitten kuunnella että ne oikeasti naksahtaa paikoilleen :D

Kuoppiakin kaiveltiin. Vyöryvaaraa on. Norjalaiset oli jopa saanu aika harasdilta vaikuttavia tuloksia omista kuopistaan... Me tehtiin kaks testiä ja tulokset oli ct 16-17. Ite kerrokset oli suhteellisen sileitä. Q2 arvioisen sen olevan. Jokainen tekee omat päätelmänsä. Olkaa skeptisiä.

Blodet, svette och och tårer.

Huh, huh. Sunnuntain kunniaksi pääsin naisseurassa hiihtelemään. Tromssahan on hyvinkin kansainvälinen paikka. Tällä kertaa Italia, Ranska ja Suomi akselilla liikuttiin. Keli oli mitä mainoin!

Meidän jengi puolivälin krouvissa. Tässä vaiheessa kaikilla näytti olevan vielä hauskaa :D

Tuonne oltiin menossa Eli Sövandesoldat tai Blåtinden. Vasemmaslaidassa näkyy vanha vyörynjälki. Vyöryexperttini sanoi ennen lähtöä, että hän ei ole nähny koskaan Blåtindenillä vyöryä. Noh nytpä sekin on sitten nähty.

 

Kuuraa päässä. Hymy oli herkässä, vaikka randoilu ei tuntunut Dynastar/Duke paketilla kovinkaan kevyeltä. 

 

Tästä alkoi päivän kovin koitos. Kuvasta muutaman z-käännöksen jälkeen randoilu muuttui ihan tuskaksi. Tuuli oli vienyt ylimääräisen lumen mennessään. Jäljelle jäi vain tuulen pieksämä n, 3-4 cm korppu jonka läpi piti päästä jotta n. 30 astetta jyrkällä poikkarilla pysyi edes jotenkin. Tietty nousukarvathan ei pitäneet sitten yhtään näillä paikkeilla. Piti siis perustaa liikkuminen hartiavoimiin.. Perkeleet siinä lensi...

Topissa kiitos seisoo. Tällä kunnolla voi sanoa, että oli aika kaikkensa antanut olo. Eväät maistui toodella hyvältä!

 

Tunnelma läpi katon!!

 

Valmiina laskuun!

 

 Mäki oli todella hyvä. Pehmyttä lunta mukavan jyrkkä. Alemmilla metsäpätkillä lumi oli vielä parempaa.

Jee!!

Solen skiner!

Tiistaiksi sattui hyvät kelit ja sain tällä kertaa ihan aitoa ja autenttista paikallista mäkikarhua hiihtelykaveriksi. Hyvää siis pystyi odottamaan. Kohteena Kvalöja ja Gråtinden.

Keli oli mitä mainioin. -10 asteen pakkanen ei minua ainakaan haitannut. Vaikka norski hiihtelikin ylämäkeen ensimmäiset korkeuserometrit untsikka päällä.. Noh ainakin tuli lämmin! :D

Kaiveltiin lumiprofiilia, kun laskureitti liikkui siinä 30 asteen hujakoilla. Innokkuuden piikkin kai se on laitteva, kun ei tajuttu leikata sitä patjaa sieltä takaa "irti". Noh kuitenkin hyvinkin stabiililta se lumi vaikutti. Kun sitä siinä tutkittiin. Pohjalta löytyi vähän sokerista lunta. Ei kuitenkaan mitään puhdasta kristallimaista lunta. Jäätyneet kerrokset oli suhteellisen vahvoja. Vain suuntaa antavia on noi. Kun tosiaan ei voi sanoa tuon testin paikkansa pitävyyttä. Saatanan tunarit vois sanoa joku kaljupäinen jätkä..

Ja eiku lapiota päälle ja naputteleen. Sitte tietenkin peiteltiin se kuoppa. Ettei käy niinku jollain oli käyny kuulemma Burenilla..

Keli oli todella hieno. Tässäpä siis muutama maisema foto.

Mantereen suuntaan. Horisontin vasemmassa reunassa Tromsdalstinden.

Vuorien nimistä ei tietoa. Karttahan olis, mutta...

Keli painoi taas päälle. Pilviä alkoi nostamaan etelästä. Lumi oli todella hyvää, kun löydettiin kurumainen painauma. Harmittaa, olisi ollut valon puolesta todella hyvien laskukuvien aika.Pidettiin siis vauhtia, ei jääty ottaan kuvia, kun pelättiin flattia valoa. Noh näitä vielä tulee...

Norjan neiti välillä vähän pannutteli, mutta hymy oli silti herkässä ;)

Lopputuuletukset. Tämän kauden paras reissu tähän mennessä! Pehmyttä lunta, ja mukavan jyrkkä rinne. Jo vain!