tiistai 29. tammikuuta 2013

Solen skiner!

Tiistaiksi sattui hyvät kelit ja sain tällä kertaa ihan aitoa ja autenttista paikallista mäkikarhua hiihtelykaveriksi. Hyvää siis pystyi odottamaan. Kohteena Kvalöja ja Gråtinden.

Keli oli mitä mainioin. -10 asteen pakkanen ei minua ainakaan haitannut. Vaikka norski hiihtelikin ylämäkeen ensimmäiset korkeuserometrit untsikka päällä.. Noh ainakin tuli lämmin! :D

Kaiveltiin lumiprofiilia, kun laskureitti liikkui siinä 30 asteen hujakoilla. Innokkuuden piikkin kai se on laitteva, kun ei tajuttu leikata sitä patjaa sieltä takaa "irti". Noh kuitenkin hyvinkin stabiililta se lumi vaikutti. Kun sitä siinä tutkittiin. Pohjalta löytyi vähän sokerista lunta. Ei kuitenkaan mitään puhdasta kristallimaista lunta. Jäätyneet kerrokset oli suhteellisen vahvoja. Vain suuntaa antavia on noi. Kun tosiaan ei voi sanoa tuon testin paikkansa pitävyyttä. Saatanan tunarit vois sanoa joku kaljupäinen jätkä..






Ja eiku lapiota päälle ja naputteleen. Sitte tietenkin peiteltiin se kuoppa. Ettei käy niinku jollain oli käyny kuulemma Burenilla..


Keli oli todella hieno. Tässäpä siis muutama maisema foto.


Mantereen suuntaan. Horisontin vasemmassa reunassa Tromsdalstinden.

Vuorien nimistä ei tietoa. Karttahan olis, mutta...

Keli painoi taas päälle. Pilviä alkoi nostamaan etelästä. Lumi oli todella hyvää, kun löydettiin kurumainen painauma. Harmittaa, olisi ollut valon puolesta todella hyvien laskukuvien aika.Pidettiin siis vauhtia, ei jääty ottaan kuvia, kun pelättiin flattia valoa. Noh näitä vielä tulee...



Norjan neiti välillä vähän pannutteli, mutta hymy oli silti herkässä ;)






Lopputuuletukset. Tämän kauden paras reissu tähän mennessä! Pehmyttä lunta, ja mukavan jyrkkä rinne. Jo vain!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti