Aikansa kutakin

Monta nousumetriä ja leveyspiiriä sitten olen blogia viimeksi kirjoitellut. Elämässäni en ole pelännyt ottaa härkää sarvista ja tehdä analyyttisiä ja radikaaleja päätöksiä.

Talvi 2016 oli mäenlaskun puolesta mitä mahtavin. Usein olen katsellut viime talven kuvia hyvän musiikin kera. Nykyään, kun ei noita käännöksiä pääse tekemäänä, kuin ulkojääkaukalon kulmissa ja murtomaahiihtoladulla.

Gold i Kroken. 2016 talven saldo Krokenissa oli paljon hyvää lunta, mutta joskus vuoret myös ottaa. Hävitin sinne Krokenin metsiin leathermanin ja kännykän..

Kroken. Taustalla "Ski City" Tromsö

Pääsiäisenä oli mitä mainioimmat mäenlasku kelit. Lunta oli paljon ja se oli stabiilia. Niinpä hyökkäsimme Burenin kuruille Gislen ja Riccardon kanssa. Sivutuuli oli ladannut kurut täyteen lunta. Reissu oli yksi kauden hienoimpia.

Riccardo tarpoo lumikengillä.

Burenin ylä-seinän bowli. 

Tunnelma läpikaton!

Topissa tunnelma oli korkealla, taustalla Ersfjord ja Storsteinnestinden.

Kurun puolessa välissä huilia ja muikistelua.

Myöhemmin Pääsiäisenä kävin Riccardon ja Kanukki vahvistuksen kanssa Kvalöyan rauhallisimmilla paikoilla. Eli ei olla Kattfjordeidetissä eikä Gröttfjordin ruuhka alueella. Kävin sen jälkeen siellä yksinkin, kun huomasin, että vuorella ei muita kulkijoita ollut. Siis koskematonta lunta ja vuoren rinnettä riitti parille pistolle.

Viisas hiihtäjä käyttää sivellintään säästeliäästi.

Topissa

Täydellinen hetki, sukset, ilta-aurinko, lunta ja vuori. Taustalla Senja..

Valon ja varjon leikkiä. Minun jäljet vasemmalla. Tyylistä ei voi luopua.

 Täydellistä metsälaskua, valon ja varjon ihmemaassa.

Valo, varjo ja mäenlaskijan sivellin.